Ristiriitaisin tuntein mukaan naistenpäivän marssille

SI Finland otti kutsun vastaan, kun naisjärjestöt koottiin mielenosoitusmarssille naistenpäivänä 8.3.2025 Helsingissä. Marssin järjestivät Naisasialiitto Unioni, UN Women Suomi ja Naisjärjestöjen Keskusliitto. Marssille osallistui yli 10 000 tasa-arvon puolustajaa. Mutta oliko sillä mitään vaikutusta?

Tasa-arvo uhkaa liikkua taaksepäin

Mielenosoituksiin osallistuminen ei ole ehkä ihan perinteistä soroptimistien toimintaa, mutta silti päätös mukaan menosta oli meille helppo. Naisten ja tyttöjen saavutettuja oikeuksia haastetaan yhä voimakkaammin niin Suomessa kuin maailmallakin. Vihapuhe sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ovat lisääntyneet.

Kansainvälisesti on hälyttäviä signaaleja esimerkiksi siitä, miten naisten ja vähemmistöjen asemaa puolustavien järjestöjen rahoitusta pyritään leikkaamaan ja tutkimusta rajoittamaan. Marssillaan naisjärjestöt halusivat tehdä nämä ongelmat näkyväksi.

Terveiset lähtivät päättäjille

Marssin yhteydessä luovutettiin päättäjille vetoomus. Me soroptimistit olimme mukana vaatimassa, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön turvataan riittävät resurssit ja sukupuolten tasa-arvo turvataan työelämässä.

Annoimme vahvan tuen sille, että on puututtava kaikkeen naisiin, tyttöihin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaan vihapuheeseen ja edistettävä aktiivisesti tasa- arvoa niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Miksi sitten olo oli niin ristiriitainen?

Päällisin puolin marssi oli erittäin positiivinen kokemus. Kymmenet naisjärjestöt esiintyivät yhdessä. Se voimaannutti. Olimme tärkeällä asialla. Soroptimistit tulivat näkyviksi, järjestömme profiili nousi.

Silti mielessä hiersi epäilys siitä, mitä tällä oikeasti saavutetaan. Mikä oikeasti muuttuu? Näiden ajatusten myötä palasin niihin syihin, miksi olen soroptimisti.

Halusin mukaan konkreettiseen toimintaan naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi. Pikkuinen klubimme on vuosien mittaan kerännyt tuhansia euroja, joilla olemme osallistuneet lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön. Olemme tukeneet alueen turvakotia, lapsiperheiden kotipalvelua, tyttöjen harrastustoimintaa ja erityisesti musiikkiopintoja sekä organisoineet koululaisten turvallisen seurustelun työpajoja. Olemme tukeneet Afganistanissa ja Gazassa tehtävää työtä ja tukeneet kaupunkiimme paenneita ukrainalaisia. Olemme varmistaneet useiden tyttöjen perusopinnot Indonesiassa ja Nepalissa.

Tämä on ollut konkreettista tekemistä ja monin paikoin olemme nähneet työmme positiivisia vaikutuksia. Ja tätä työtä tehdään Suomessa kymmenissä klubeissa. Sillä on vaikutusta.

Mutta paikallinenkin työ vaatii tuekseen lainsäädäntöä, yhteiskunnan rakenteita ja toimivia avustuskanavia. Tarvitaan johtajia, jotka esimerkillään vievät näitä asioita eteenpäin ja poistavat esteitä. Tämän työn vauhdittamiseksi saattaa mielenosoituksillakin olla paikkansa.

Johtopäätös: Sisaret, siis marssimaan.

Kaarina Wilskman
SI Finland, varapresidentti SI Järvenpää, jäsen